Alvar Aalto –museon näyttelyssä esitellään Markku Pääkkösen arkkitehtuuriin sijoittuvia teoksia. Esillä on pienoismalleja, luonnoksia ja kuvia lopullisista teoksista sekä kaksi paikanpäällä suoraan seinään toteutettua teosta.

”Taide merkitsee minulle arkkitehtuurin henkistämistä ja sen oman hengityksen syventämistä”, kertoo taidemaalari Markku Pääkkönen. Pääkkönen kertoo tutkivansa taideteoksissaan arkkitehtuuriin sijoittuvan (julkisen) taiteen omaa ”ääntä” suhteessa taloon. Hän kertoo pyrkimyksenään ja tavoitteenaan olevan talon ja taiteen saumaton liittäminen toisiinsa. Tätä lähestymistapaa Pääkkönen on käyttänyt muun muassa arkkitehti Juha Leiviskän suunnittelemiin Männistön kirkkoon Kuopiossa ja Pakilan kirkkoon Helsingissä.

Pääkkösen työt ovat herättäneet kiinnostusta. Ne ovat myös herättäneet kahdenlaista kritiikkiä. Hän on viime aikoina joutunut osallistumaan keskusteluun, jossa pohditaan ovatko edellä mainitut pyrkimykset tulleet lopulta tuhonneeksi arkkitehti Juha Leiviskän alttariseinän Pakilan Hyvän Paimenen Kirkossa. Tätä keskustelua on käyty akateemisissa arkkitehtipiireissä.

Kysymys taiteen ja talon liitosta kiinnostaa toisaalta muutakin yleisöä. Toinen keskustelun ja kritiikin suunta onkin ollut päinvastainen kuin edellä mainittu. Pääkköseltä kysellään onko hän tosiaan itse tehnyt teoksensa vai toteuttaako hän vain arkkitehdin suunnitelmia. Pyrkimyksissään hän on mennyt niin pitkälle että ehkä joidenkin katsojien mielestä raja on jo hävinnyt merkityksettömäksi.

”Osallistun itse mielelläni molempiin keskusteluihin. Ja parhaiten argumentoin tekemällä teoksiani taloihin. Omaperäisyyden ongelma näissä yhteyksissä on toinen kuin tauluun maalaajalla. Minulle arkkitehtuuri, talo, on maalauspohja. Tutkin maalauspohjani ja ’omaperäisyyteni’ vuorovaikutusta ja otan talon yhdeksi teokseni kerrostumaksi”, sanoo Pääkkönen.

Markku Pääkkönen valmistui taidemaalariksi Vapaasta taidekoulusta (Helsinki) 1981. Hänen ensimmäinen yksityisnäyttelynsä (Taidemaalariliiton galleria, Helsinki, 1982) koostui epäsuoriin värillisiin heijastuksiin perustuvista kolmiulotteisista teoksista. Samoja teemoja hän on käyttänyt sittemmin julkisissa teoksissaan, erityisesti Juha Leiviskän kirkoissa.

Valo, Armo, Lohdutus -teos Männistön (Kuopio, 1992) Pyhän Johanneksen kirkossa kattaa koko kirkkosalin. ”Ajatuksenani oli antaa Leiviskän veistämälle valolle väri. Tavoitteena se oli helppo, koska olin itse käyttänyt samoja elementtejä teoksissani aiemmin”, sanoo Pääkkönen.

Pakilan (Helsinki, 2002) Hyvän Paimenen kirkossa tilanne lähtökohdaltaan oli sama. Ratkaisu oli kuitenkin toisenlainen. Gabrielin siipi -teoksessa hän käytti värillisten heijastusten lisäksi kahtasataa lasiprismaa, jotka ottavat auringon liikkeen vielä tarkemmin mukaansa.

Pääkkösen yhteistyö arkkitehti Pentti Kareojan kanssa liittyy toisenlaiseen lähestymistapaan.
Vaasan Pikipruukissa (Intervallit, 1999-2002) ja Helsingin Vuosaaressa (Enkelin tikapuut, 1998) Pääkkönen puuttui arkkitehtuuriin vain muuntelemalla määrittelemiensä värikenttien rytmiä hänelle osoitetuissa seinissä talon muusta mitoituksesta poikkeavasti. Vuosaaressa tilaajana toimi Helsingin kaupungin taidemuseo. Toinen kaupungin viranomainen osallistui sitten taidetta arkkitehtuurissa -diskurssiin asentamalla pysäköinti kielletty -liikennemerkin teoksen keskelle. Historiallista kerrostumaa?



Lisätietoja
Alvar Aalto -museo, puh. 014 - 624 809

Intendetti Kaarina Mikonranta, puh. 014 – 624 807, kaarina.mikonranta @ alvaraalto.fi
Tiedottaja Mirkka Vidgrén, puh. 014 – 624 813, mirkka.vidgren @ alvaraalto.fi

Markku Pääkkönen, puh. 040 – 7201109
markku.paakkonen @ lallukkasaatio.net
www.lallukkasaatio.net/~markkupa


Museo on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 11-18. Studioon on vapaa pääsy.